Ágota Kristóf
Ágota Kristóf (30. lokakuuta 1935 Csikvánd, Unkari – 27. heinäkuuta 2011 Neuchâtel, Sveitsi[1]) oli unkarilaissyntyinen kirjailija. Unkarin vuoden 1956 kansannousun aikana hän pakeni Itävallan kautta Sveitsiin, jossa hän aloitti kirjoittamisen ja ryhtyi myöhemmin kirjoittamaan pääasiassa ranskan kielellä.[1]
Kristóf tuli maailmankuuluksi kymmenille kielille käännetyllä omaelämäkerrallisesti sävyttyneellä trilogiallaan, joka kuvaa kaksospoikien elämää toisessa maailmansodassa. Se koostuu kirjoista Le grand cahier, (L’éditions du Seuil, Pariisi, 1986), La preuve (1988) ja Le troisième mensonge (1991). Kristófin teoksista suomennettiin tuoreeltaa vain Le grand cahier nimellä Iso vihko.[1] János Szász ohjasi siitä elokuvan, joka sai ensi-iltansa vuonna 2013.
Tammi julkaisi toukokuussa 2023 trilogian toisen osan La preuve suomeksi nimellä Todiste ja päätösosan Le troisième mensonge nimellä Kolmas valhe lokakuussa 2023. Kummatkin niistä suomensi Ville Keynäs.[2]
Kristófilta on ilmestynyt myös muita teoksia, kuten omaelämäkerrallinen L’analphabète (2004).
Sveitsissä kuolemaansa saakka asuneelle Kristófille myönnettiin lukuisia huomattavia palkintoja, kuten sveitsiläinen Gottfried Keller -palkinto vuonna 2001.
Suomennoksia
- Iso vihko. Suomentanut Anna Nordman. Tammi, 1988, uusi painos 2022. ISBN 951-30-6882-X. [3]
- Todiste. Suomentanut Ville Keynäs. Tammi, 2023. ISBN 9789520450830.
- Kolmas valhe. Suomentanut Ville Keynäs. Tammi 2023. ISBN 9789520450861.
Lähteet
| ||||||||||||||||||||||
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
