Enrico Macias
| Enrico Macias | |
|---|---|
 Macias vuonna 2016 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. joulukuuta 1938 (ikä 85) Constantine, Algeria |
| Ammatti | laulaja |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Enrico Macias |
| Laulukielet | ranska, saksa, espanja |
| Tyylilajit | chanson |
| Soittimet | ud ja kitara |
| Levy-yhtiöt | Pathé (käännä suomeksi), EMI, Philips Records ja Tréma |
| [ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]  | |
| Infobox OK | |
Enrico Macias (oik. Gaston Ghrenassias; s. 11. joulukuuta 1938 Constantine, Algeria) on ranskalainen laulaja. Hänen sukujuurensa ovat Algerian sefardijuutalaisyhteisössä.[1]
Ura
Enrico Macias on Algerian juutalainen, ja hän joutui pakenemaan kotimaastaan Ranskaan Algerian sodan aikana. Macias debytoi Ranskassa vuonna 1962 laululla "Adieu mon pays", joka tilittää pakolaisten tuntemuksia. Ranskassa hänestä kehkeytyi supertähti, ja hän on levyttänyt yli sata musiikkikappaletta.[1]
Studioalbumit
- Deux ailes et trois plumes (1983)
- Générosité (1984)
- Enrico (1987)
- Le vent du sud (1989)
- Enrico (1991)
- Mon chanteur préferé (1992)
- Suzy (1993)
- La France de mon enfance (1994)
- Et Johnny Chante L'amour (1995)
- Aie Aie Aie Je T'Aime (1999)
- Hommage à Cheikh Raymond (1999)
- Oranges amères (2003)
- Chanter (2005)
- La Vie populaire (2006)
- Voyage d'une mélodie (2011)
- Venez tous mes amis! (2012)
- Les clefs (2016)
- Enrico Macias & Al orchestra (2019)
Lähteet
- ↑ a b Enrico Macias, Sephardic Superstar The Schmooze. Viitattu 4.7.2019.
Aiheesta muualla
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Enrico Macias.
- Liberation: Enrico Macias renonce à accompagner Nicolas Sarkozy en Algérie, où il «n'est pas le bienvenu» (28.11.2007) (Arkistoitu – Internet Archive) (ranskaksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
