Helluntaiherätys Venäjällä

Osa artikkelisarjaa
Helluntaiherätys
Tausta Kristinusko Protestantismi Uskonpuhdistus Metodismi Restorationismi Pyhitysliike Keswick-liike
Historia Bethelin raamattukoulu Walesin herätys Azusa-kadun herätys Charles Fox Parham William J. Seymour
Kirkot ja organisaatiot Apostolinen kirkko Assemblies of God Church of God in Christ Church of God The Foursquare Church International Pentecostal Holiness Church United Pentecostal Church International Maailman helluntaiyhteisö Euroopan helluntaiyhteisö Pingst FFS Suomen Helluntaikirkko Finlands svenska pingstsamfund Luettelo Suomen helluntaiseurakunnista
Maittain Alankomaat Islanti Norja Ruotsi Suomi Tanska Venäjä Viro Yhdistynyt kuningaskunta
Henkilöt Allen Ávila Barratt Babalola Branham Cho Coe Court Farrow Frey Gee Hinn Humbard Jeffreys Kuhlman Mangun Mason McPherson Nordquelle Parham Pethrus Plessis Roberts P. Robertson I. Robinson Seymour Tomlinson Wigglesworth Woodworth-Etter Yli-Vainio
Lisää aiheesta Karismaattinen liike Evankelikalismi Uuskarismaattisuus
n k m

Venäläinen helluntaiherätys on baptismin ohella toinen Venäjän suurista protestanttisista vähemmistöistä. Helluntailaisilla on Venäjän protestanttisista suunnista suurin rekisteröityjen seurakuntien määrä. Kaksi helluntailaisten merkittävää unionia ovat piispa Eduard Grabovenkon johtama Venäläinen evankelisen uskon kristittyjen helluntaisten kirkko ja piispa Sergei Rjahovskin johtama Venäjän evankelisen uskon kristittyjen yhdistynyt liitto (helluntailaiset).^[1]

Historia

Helluntaiherätys saavutti Venäjän vuonna 1911, jolloin liike sai Suomen suuriruhtinaskunnassa ensimmäiset käännynnäiset. Jo seuraavana vuonna Pietarissa ilmestynyt lehti varoitti uudesta opista. Venäjällä ensimmäiset helluntaisaarnaajat saivat käännynnäisiä nimenomaan evankelisten kristittyjen ja baptistien joukosta. Ennen ensimmäistä maailmansotaa, tsaarin vallan vuosina, ei helluntailaisuus juurikaan levinnyt Venäjällä. Helluntailaisuus joutui sekä valtiovallan että ortodoksisen kirkon vainoamaksi, ja sen levittäjiä odotti karkotus Siperiaan.^[2]

Lähteet

• Lahtinen Aarno, Laitila Teuvo & Suttner Ernst Chr.: Usko, toivo ja vallankumous. Kristinusko ja kirkot Neuvostoliitossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1990. ISBN 951-1-11578-2.

Viitteet