Klavikordi

Klavikordi on pienikokoinen, hyvin hiljainen historiallinen eurooppalainen kosketinsoitin. Se kehitettiin 1300-luvulla ja sitä valmistettiin 1840-luvulle. Klavikordi on yksi pianoa edeltäneistä kosketinsoittimista, jotka piano lopulta syrjäytti. Sekä klavikordi että piano kuuluvat klaveerisoittimiin.

Ominaisuudet

Klavikordia suositeltiin sen monien hyvien ominaisuuksien vuoksi harjoitussoittimeksi niin cembalisteille kuin urkureillekin. Klavikordia soittamalla oppii hienostuneen soittotavan. Soitin vie pianoa vähemmän tilaa, se on helpohko huoltaa ja lisäksi se on edullinen ja pieniääninen. Klavikordin vivahteikkaan soinnin ansiosta sitä alettiin 1700-luvulla arvostaa muutoinkin kuin harjoitussoittimena. Se on ainoa akustinen kosketinsoitin, joka kykenee vibratoon.

Vanhojen esikuvien mukaisia klavikordeja ryhdyttiin rakentamaan jälleen 1900-luvun jälkipuoliskolla. Suomessa klavikordeja ovat rakentaneet muun muassa Oy Soitinrakentajat AmF/Markku Hakalisto, Pentti Pelto^[1], Henk van Schevikhofen sekä Pekka Vapaavuori. Ulkomaillakin tunnettuihin suomalaisklavikordisteihin kuuluvat Anna Maria McElwain ja Aapo Häkkinen.

Lähteet

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Klavikordi.

• Kosketinsoitinten historiaa... klavikordista flyygeliin. Web Archive.
• Knif, Jonte: Sähköklavikordi - akustisten, sähköisten ja mekaanisten ratkaisujen perusteet ja toteutus uudessa sähköakustisessa klavikordissa. PDF. Siba.fi. Web Archive.