Neilikat

Neilikat
Sulkaneilikka (Dianthus plumarius)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko:	Caryophyllales
Heimo:	Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku:	Neilikat Dianthus L.^[1]
Katso myös
Neilikat Wikispeciesissä Neilikat Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Neilikat eli tuoksuneilikat (Dianthus) on suku kohokkikasvien (Caryophyllaceae) heimossa. Sukuun kuuluu noin 300 lajia, jotka kasvavat luonnonvaraisina pääasiassa Euroopassa, lähinnä Välimeren alueella ja Aasiassa. Pohjois-Amerikassa esiintyy yksi laji ja Afrikassa parikymmentä.^[2]

Neilikoihin kuuluu sekä yksi- että monivuotisia lajeja: ne ovat ruohovartisia, paljaita tai ohuen nukan peittämiä haarautuvia tai haarautumattomia kasveja. Kukat ovat punaiset, valkoiset tai vaaleanpunaiset.^[3]

Tarhaneilikka (Dianthus caryophyllus) on se kerrottukukkainen laji, jota kukkakaupassa myydään nimellä neilikka. Mausteneilikka ei sen sijaan nimestään huolimatta kuulu neilikoihin.^[3]

Lajeja

Pohjoismaissa luonnonvaraisina tai villiintyneenä tavattuja neilikkalajeja:^[4]^[5]^[6]

harjaneilikka (Dianthus barbatus)
hietaneilikka (Dianthus arenarius)
- etelänhietaneilikka (Dianthus arenarius subsp. arenarius)
- idänhietaneilikka (Dianthus arenarius subsp. borussicus), rauhoitettu koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta.
hurmeneilikka (Dianthus cruentus)
ketoneilikka (Dianthus deltoides)
lapinneilikka (Dianthus × courtoisii) (harjaneilikan ja pulskaneilikan risteymä)
munkkineilikka (Dianthus carthusianorum)
mykeröneilikka (Dianthus armeria)
pulskaneilikka (Dianthus superbus), rauhoitettu Suomessa Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien eteläpuolella.
sulkaneilikka (Dianthus plumarius)

Muualla tavattavia neilikkalajeja:

alppineilikka (Dianthus alpinus)
amurinneilikka (Dianthus amurensis)
balkaninneilikka (Dianthus petraeus)
jääneilikka (Dianthus glacialis)
keräneilikka (Dianthus capitatus)
- ukrainankeräneilikka (D. capitatus subsp. andrzejowskianus)
kiinanneilikka (Dianthus chinensis)
kirjoneilikka (Dianthus microlepis)
kääpiöneilikka (Dianthus subacaulis)
metsäneilikka (Dianthus sylvestris)
moldovanneilikka (Dianthus bessarabicus)
montpellierinneilikka (Dianthus monspessulanus)
myrttineilikka (Dianthus myrtinervius)
pensasneilikka (Dianthus fruticosus)
- kykladienpensasneilikka (D. fruticosus subsp. fruticosus)
- rodoksenpensasneilikka (D. fruticosus subsp. rhodius)
purppuraneilikka (Dianthus pavonius)
ratasneilikka (Dianthus seguieri)
riippaneilikka (Dianthus ×semperflorens)
rikkineilikka (Dianthus knappii)
sukkulaneilikka (Dianthus monadelphus)
- vaaleasukkulaneilikka (D. monadelphus subsp. pallens)
syyrianneilikka (Dianthus strictus)
tankineilikka (Dianthus rigidus)
tarhaneilikka (Dianthus caryophyllus)
tataarineilikka (Dianthus squarrosus)
vuorineilikka eli helluntaineilikka (Dianthus gratianopolitanus)
vuoripulskaneilikka (D. superbus subsp. alpestris) ^[7]^[8]^[9]
Dianthus cinnamomeus

Mytologia

Antiikin Kreikassa tunnettiin taru neilikoiden synnystä. Sen mukaan metsästyksen jumalatar Artemis rakastui paimeneen. Kerran oikukas jumalatar kuitenkin raivon puuskassa repi paimenen silmät irti ja heitti ne maahan. Näistä silmistä kasvoivat tarun mukaan ensimmäiset neilikat.^[10]

Saksassa neilikkaa kutsuttiin hedelmiensä muodon vuoksi aikoinaan naulakukaksi (Nägelein, nykyään Nelke). Sitä pidettiin Kristuksen ristiinnaulitsemisen symbolina. Mariaa ja Jeesus-lasta esittävissä madonnamaalauksissa esiintyy usein karmiininpunainen neilikka. Valkoinen neilikka symboloi Marian neitsyyttä. Renessanssiaikana kukka oli mukana kihlajaiskuvissa. Ranskassa punainen neilikka oli rojalistien tunnus, myöhemmin sosiaalidemokraattien monissa maissa - ja valkoinen neilikka Saksan kristillisdemokraateilla. Turkissa ja Kaukaasiassa neilikoita pidetään onnen symboleina, joita on kuvattu esimerkiksi matoissa.^[11]

Lähteet

Itäisen Välimeren kasviopas. Toim. Perttula, Pentti & Perttula, Heli & Fragman-Sapir, Ori. Multikustannus Oy, Helsinki 2008.
Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet

↑ ITIS: Dianthus Viitattu 27.12.2018. (englanniksi)
↑ Dianthus zeyheri Plantz Africa. Viitattu 27.12.2018. (englanniksi)
↑ ^a ^b Dianthus – Nejlikor Den virtuella floran. Viitattu 16.9.2012. (ruotsiksi)
↑ Retkeilykasvio 1998, s. 123–124.
↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 154–156.
↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2022: Kasviatlas 2021: Hakusana 'Dianthus'. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 30.10.2022.
↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliiton julkaisuja nro 363. Helsinki 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
↑ Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Neilikat (Dianthus)
↑ Suomen Lajitietokeskus: Neilikat (tuoksuneilikat) – Dianthus Viitattu 30.10.2022.
↑ Itäisen Välimeren kasviopas 2008, s. 103.
↑ Suuri symbolikirja. Toimittanut Pentti Lempiäinen. WSOY 1993, ISBN 951-0-18537-X.