Scharnhorst-luokka (taisteluristeilijä)

Scharnhorst-luokka oli Saksan laivaston hyvin panssaroituja uudella tekniikalla valmistettuja taisteluristeilijöitä, jotka palvelivat toisessa maailmansodassa.

Admiral Graf Speen rakentamisen jälkeen päätettiin jatkaa panssarilaivojen rakentamista, mutta ottaen huomioon uusista Ranskan laivaston aluksista saadut kokemukset, kuten Dunkerque-luokan tehottomuus. Kolmas ja neljäs alus, jotka aluksi tunnettiin ainoastaan nimillä Panzerschiffe D ja Panzerschiffe E tulivat olemaan vanhentuneiden esidreadnoughtien Elsass ja Hessen korvaajia ottaen samalla huomioon Versaillesin rauhansopimuksen rajoitukset.^[1]

Joka tapauksessa vuosina 1932 ja 1933 suunnitelmat muotoutuivat. Suunnittelun pohjaksi otettiin amiraali Erich Raederin halu saada 15 000–18 000 tonnin alus, joka olisi aseistettu kolmella kolmiputkisella 11 tuuman tykkitornilla, mitkä hän oli itse asiassa ehdottanut jo Deutschland-luokan vaatimuksiksi. Suunnittelun toisena lähtökohtana oli Ranskan laivaston alukset ja niiden arvojen ylittäminen. Tällöin uusien alusten tuli kestää 13 tuuman tykin osuma, jolloin suojavahvuus oli vähintään 320 millimetriä. Lisäksi alusten tuli kestää ilmapommitus.^[1]

Reichsmarine tilasi 25. tammikuuta 1934 merivoimien telakalta Wilhelmshavenista panssarilaiva Hessenin korvaavan aluksen. Alukset laskettiin vesille 3. lokakuuta 1936 sekä 8. joulukuuta samana vuonna. Ensimmäinen oli tällä välin nimetty Scharnhorstiksi ja toinen Gneisenauksi.

• Nauroth Holger (suom. Hannu Väisänen): Taisteluristeilijät Scharnhorst & Gneisenau. Hämeenlinna: Koala-Kustannus, 2006. ISBN 952-5186-71-7.
• Whitley M J: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)