Selim Osvald Wasastjerna
Selim Osvald Wasastjerna (11. tammikuuta 1831 Maalahti – 7. heinäkuuta 1917 Helsinki)[1] oli suomalainen lääkäri ja lahjoittaja.[2]
Wasastjernan vanhemmat olivat konttorikirjuri Johan Jakob Falander, vuodesta 1808 Wasastjerna, ja Katarina Kristina Bange. Wasastjerna tuli ylioppilaaksi 1848 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1853 ja lääketieteen lisensiaatiksi 1859. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1860. Hän oli Helsingin yksityislyseon opettaja 1854 ja Helsingin yleisen sairaalan sisätautien osaston apulaislääkäri 1861–1872.[1]
Wasastjerna oli vuodesta 1865 Helsingin yliopiston lääketieteen dosentti ja vuosina 1867–1876 hän hoiti pitkiä aikoja sisätautien professuuria. Vuonna 1876 hän sai professorin arvon ja siirtyi yksityispraktiikkaan. Hän kuvasi ensimmäisenä sydämen sivuäänen, joka liittyy synnynnäiseen avoimeen valtimotiehyeen. Havainnon ensimmäiseksi esittäjäksi mainitaan yleensä G. A. Gibson. Hän kehitti myös menetelmän märkäkertymän poistamiseksi keuhkoista. Vuonna 1864 Wasastjerna raportoi pellagra-tapauksen. Hän lahjoitti varoja ruotsinkielisen kulttuurin edistämiseen.[2]
Wasastjerna oli aatelissäädyssä valtiopäiväedustaja 1863–1864.[1] Hänen veljiään olivat insinööri, virkamies Evert Wasastjerna[3] sekä senaattori, valtiopäivämies ja hovioikeuden asessori Jakob Viktor Wasastjerna.[4]
Lähteet
- ↑ a b c Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Selim Osvald Wasastjerna. Verkkojulkaisu 2005. Viitattu 24.11.2020.
- ↑ a b Uppslagsverket Finland Viitattu 24.11.2020.
- ↑ Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Evert Edelfrid Wasastjerna. Verkkojulkaisu 2005. Viitattu 24.11.2020.
- ↑ Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Jakob Viktor Wasastjerna. Verkkojulkaisu 2005. Viitattu 24.11.2020.
| ||||||||||||||
