Suuri fuuga

Beethovenin käsikirjoitusta Suuren fuugan nelikätiselle pianosovitukselle.

Suuri fuuga (Große Fuge) op. 133 on Ludwig van Beethovenin sävellys jousikvartetille vuodelta 1825. Beethoven sävelsi teoksen alun perin jousikvarteton nro 13 finaaliksi. Kantaesityksen teki Schuppanzigh-kvartetti vuonna 1826.

Teos on teknisesti haastava ja äärimmäisyyksiin menevä ja sitä pidettiinkin alun perin liian rajuna ja sopimattomana jousikvarteton päätteeksi.[1] Beethoven sävelsi jousikvartettoon myöhemmin uuden, paljon lyhyemmän ja kevyemmän finaalin ja Suuri fuuga julkaistiin erillisenä teoksena. Igor Stravinsky on sanonut teoksesta, että se on ehdottomasti nykymusiikkia, joka tulee olemaan nykymusiikkia ikuisesti.

Ääninäytteet
Vuoden 1919 äänitys.
Ensimmäinen julkaistu äänitys, esittäjä Léner Quartet. Jenö Léner ja Joszef Smilovits (viulut), Sándor Roth (viola) ja Imre Hartmann (sello).
Live-esitys
Merel Quartet 3. heinäkuuta 2013: Mary Ellen Woodside ja Julia Schröder (viulut), Ylvali Zilliacus (viola) ja Rafael Rosenfeld (sello)
Alfred Schnittke, Jousikvartetti No. 3
Canto String Quartet: Eduardo Canto Arce ja Guillem Cabre Salagre (viulut), Marton Vineter (viola) ja Teodora Nedyalkova (sello).

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Lähteet

  1. ↑ Kamarimusiikkia (pdf) Malmikuu. Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 17.11.2010.

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suuri fuuga Wikimedia Commonsissa