Syntaksi

Kielitiede
Kielen rakenne ja kirjoitus

Morfologia · Syntaksi
Ortografia · Fonetiikka
Fonologia

Kielen tutkimus

Stilistiikka · Pragmatiikka
Dialektologia · Leksikologia
Historiallis-vertaileva kielitiede
Semantiikka

Tieteenaloja

Kielifilosofia
Kielihistoria
Neurolingvistiikka
Psykolingvistiikka
Sosiolingvistiikka
Kieliteknologia
Käännöstiede
Diskurssianalyysi

Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Ei tarkastele merkkiyhdistelmiä.

Syntaksi (kr. σύνταξις ’kokoonpano’) eli lauseoppi tarkastelee luonnollisen tai formaalin kielen merkkiyhdistelmiä (sanoja).

Tietojenkäsittelytieteessä, etenkin ohjelmointikielissä, syntaksiin kuuluu varattujen sanojen ja lauseiden tunnistus. Ohjelmointikielen syntaksilla viitataan usein kielen kielioppisääntöihin. Tilastotieteen ohjelmistojen yhteydessä syntaksilla tarkoitetaan myös ohjelmassa suorittavien toimintojen ohjelmointikielistä listausta, komentojonoa.

Kielitieteessä syntaksiin kuuluu sanojen luokittelu eri lauseenjäseniksi sen perusteella, mikä on niiden tehtävä suuremmassa kokonaisuudessa, kuten lausekkeessa tai lauseessa. Myös sanan sanaluokka voi olla eräänä kriteerinä lauseenjäsenelle. Niin sanotun perinteisen kieliopin mukaan lauseenjäseniä ovat esimerkiksi predikaatti, subjekti, objekti, attribuutti ja adverbiaali.

Semiotiikassa syntaktinen näkökulma tarkoittaa merkkien yhdistelyn sääntöjä ja niiden tutkimista.

Syntaksin ja semantiikan eroa selventää kielitieteilijä Noam Chomskyn 1957 esittämä lause:

”Colorless green ideas sleep furiously.”
”Värittömät vihreät ajatukset nukkuvat raivokkaasti.”

Lause on syntaktisesti korrekti mutta semanttisesti mieletön.

Toiminnalliset aivokuvantamismenetelmät (fMRI) osoittavat, että kieli on aivojen erillisistä yksiköistä muodostuva neurologinen kokonaisuus[1]. Ihmisen kyky prosessoida syntaksia eroaa muista kognitiivisista taidoista, sillä syntaksin ominaisuus on edustettuna vasemmalla aivopuoliskolla, Brocan alueen läheisyydessä. Kielen muut ymmärtämiseen ja tuottamiseen liittyvät alueet, kuten esimerkiksi semantiikka ja sanavarasto, sijaitsevat taas ohimo- ja päälakilohkon läheisyydessä.[2][3][4]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Yosef Grodzinsky: The neurology of syntax: Language use without Broca's area. Behavioral and Brain Sciences, 2000/02, nro 1, s. 1–21. doi:10.1017/S0140525X00002399. ISSN 1469-1825. Artikkelin verkkoversio.
  2. ↑ Zurif, E. B.: Brain regions of relevance to syntactic processing. In: An invitation to cognitive science. MIT Press, 1995.
  3. ↑ Damasio, A. R. & Damasio, H: Lesion analysis in neuropsychology. Oxford University Press, 1989.
  4. ↑ Michael P. Alexander, Margaret A. Naeser, Carole Palumbo: Broca's area aphasias Aphasia after lesions including the frontal operculum. Neurology, 1.2.1990, nro 2, s. 353–353. PubMed:2300260. doi:10.1212/WNL.40.2.353. ISSN 0028-3878. Artikkelin verkkoversio. en

Kirjallisuutta

  • Vilkuna, Maria: Suomen lauseopin perusteet. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 90. Helsinki: Edita, 1996 (2. painos 2003). ISBN 951-37-2021-7.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.