Taikaluotiteoria

Tämä artikkeli käsittelee kommunikaatioteoriaa. Taikaluotiteoria on myös nimitys John F. Kennedyn salamurhan viralliselle selitykselle.

Taikaluotiteoria eli lääkeruiskuteoria esittää, että joukkotiedotusvälineillä on suora, välitön ja voimakas vaikutus seuraajiinsa. Teorian mukaan viestit osuvat kohteeseensa kuin luoti tai uppoavat ihmiseen kuin lääkeruiskulla annosteltuna, aiheuttaen passiivisissa vastaanottajissaan juuri halutun reaktion. Teoria oli joukkotiedotusvälineiden alkuvaiheita 1940- ja 1950-luvuilla hallinnut käsitys. Sen nousuun vaikuttivat etenkin radion ja television nopea nousu, mainonnan ja propagandan yleistyminen, tutkimukset elokuvien vaikutuksesta lapsiin, sekä Natsi-Saksan median monopolisointi kansan kääntämiseksi puolueen taakse.^[1]

Nykyisin uskotaan jonkinlaiseen medialukutaitoon. Myös alitajuisten viestien olemassaolo tai vähintään tehokkuus on tieteellisesti kyseenalaista.

Frankfurtin yhteiskuntatieteilijöiden kriittinen koulukunta nousi taikaluotiteorian vallitsevasta ajattelutavasta yrittäen selvittää tiedon intressejä ja analysoiden tieteellisen tiedon puolueettomuutta. On kyseenalaista, kuinka suurta osaa kriittisestä teoriasta pidetään vielä pätevänä nykyisen viestintätutkimuksen valossa.