Ted Schroeder

Frederick Rudolph ”Ted” Schroeder (20. heinäkuuta 1921 Newark, New Jersey – 26. toukokuuta 2006 La Jolla, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen tennispelaaja, joka voitti urallaan sekä Wimbledonin että Yhdysvaltain mestaruuskilpailuiden kaksinpelimestaruuden. Hänet hyväksyttiin International Tennis Hall of Fameen 1966.^[1][2]

Ystävänsä Jack Kramerin kanssa Schroeder muodosti menestyksekkään nelinpeliparin, joka voitti Yhdysvaltain mestaruuskilpailut 1940, 1941 ja 1947.^[1] Lentolyöntipelissä erityisen taitava Schroeder oli mukana voittamassa neljää Davis Cupia Yhdysvalloille. Vuoden 1946 Davis Cup -finaalissa hän ja Kramer pelasivat kaikki ottelut.^[2]

Vuonna 1949 kylmäsäilytyslaitteisiin erikoistuneen yrityksen varapääjohtajaksi nimetty Schroeder pysytteli koko tennisuransa ajan amatöörinä eikä ryhtynyt ammattilaiseksi lukuisista tarjouksista huolimatta.^[2] Osallistuessaan Wimbledonin turnaukseen 1949 ensimmäisen ja ainoan kerran hän sai lempinimen ”Lucky Ted” (suom. Onnekas Ted) voitettuaan useita viisieräisiksi venyneitä kamppailuita.^[1]

Ted Schroeder kuoli syöpään 26. toukokuuta 2006 La Jollassa, Kaliforniassa. Schroeder oli tuolloin 84-vuotias. Hänen poikansa John on golfammattilainen.^[1][2]

Grand Slam -turnaukset

• Wimbledon
  • Kaksinpelin mestaruus: 1949
  • Nelinpelin finaalissa: 1949

• Yhdysvaltain mestaruuskilpailut
  • Kaksinpelin mestaruus: 1942
  • Kaksinpelin finaalissa: 1949
  • Nelinpelin mestaruus: 1940, 1941, 1947
  • Nelinpelin finaalissa: 1942, 1948
  • Sekanelinpelin mestaruus: 1942

Lähteet